torstai 17. maaliskuuta 2011

Maaliskuun SNY-paketti :)

Ilostuin ihan valtavasti, kun löysin postilaatikosta paketin tänään. Sisältö oli hurjan mieluinen. :)


Pussillinen lempi-purukumejani (joista tytär kärtti tietysti itselleenkin maistiaiset), Beef Jerkyä, omena-kaneli-teetä, hauskanoloinen pieni käsityökirja, jossa on yksinomaan käsineohjeita ja kaksi kerää valtavan ihanaa alpakka-silkki-lankaa. Tuo lanka on uskomattoman pehmoista. <3

ISO KIITOS taas sinulle SNYni. :) Kiitos myös pari päivää sitten tulleesta e-kortista. :)

torstai 10. maaliskuuta 2011

Reissunainen

Neljä tunta tylsässä taajamajunassa ei ole ongelma, kun on musiikkia kännykässä, uudet KnitPron pyöröpuikot ja vironvillaa. Työmatkan matkustusosio on nautinto. Ja huomenna sama toisinpäin. <3

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Facebookin käsityöhaaste

Posti toi tänään ihanan yllätyksen, osana Facebookin käsityöhaastetta. Ystäväni oli tehnyt aivan upean heijastimen kissani kuvasta. Heijastin on ihan mieletön, en saa siitä silmiäni irti.


Alkuperäinen kuva: 
(Kuva: Harri Wickstrand)

Heijastimen on tehnyt Jonna Aspela, lisää Jonnan kauniita korutöitä voi tiirailla osoitteesta http://www.koruillen.net

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hamosilla

En ole kovin kaksinen ompelija. En ole erityisen huolellinen, aloitan yleensä hetken mielijohteesta ja niinpä monesti ompeluprojektit jäävät keskenkin, lankasuorat ja nuppineulojen käyttö, pyhpah!. Ompelukoneen kanssa ajaudun yleensä varsin nopeasti sotajalalle, eikä ompelu silloin ole lasten korville sopivaa kuultavaa.

Mutta ei se estä minua yrittämästä! Muutamissa blogeissa olen ihaillut Ottobre 1/2010 kaavalla tehtyä hametta, näytti juuri sellaiselta joita tyttäreni tykkää käyttää. Eurokankaasta kankaita ja tuumasta toimeen. Tällä kertaa käytin jopa silitysrautaa ja nuppineuloja! Hame seisoi kuukauden verran helmaa vaille valmiina, kun tavoilleni uskollisena hermostuin ompelukoneen yhteistyöhaluttomuuteen (ja siis ongelmahan ei TIETENKÄÄN ole ompelukoneen ja tuolin välissä!) Tulos on... noh, sinnepäin. Kuvassa näyttää ok:lle, mutta ei todella kestä lähempää tarkastelua, erityisesti selkäpuolen vetoketjun kiinnitys on jokseenkin hirveän näköinen. Onneksi tytär ei ole kovin kriittinen äitinsä tekeleille. Vielä. x)



Edellisessä postauksessa näyttämäni Mustikka-pipo meni purkuun ja uudelleenneulontaan. Lisäsin neljä silmukkaa ympärysmittaan, ja sain haluamani kokoisen pipon. Seuraavaksi puikoilla on samanlainen pipo esikoiselle erivärisestä langasta. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...