Eläkelahja

Pitkäaikainen työkaverini jäi eläkkeelle. Surautin liikkuvaiselle ihmiselle sarjan pussukoita, joiden kanssa kelpaa reissata. Vetoketjun pituus suurimmassa 25 cm, keskimmäisessä 18 cm ja lyhyimmässä 12 cm.

Kuumeeton päivä

Maanantaina päiväkodissa hoitaja sanoi, että viime aikoina on ollut paljon kuumetautia liikkeellä. Huokaisin samantein, että se on sitten meillä ihan kohta. Ei tarvinnut odottaa kuin iltaan, kun esikoiselle nousi lämpö ja valitteli kurkkukipua. Kotihoitoa kolme päivää, sanoi sairaanhoitaja.

Tämä päivä oli onneksi kuumeeton, varmaan monet vanhemmat voivat allekirjoittaa, että se tuppaa olemaan melko hankala. Tenava pomppii seinille parin päivän makoilun jälkeen ja päiväkotiinkaan ei vielä pääse. Mikä siis neuvoksi?

Mummolan aarteista pelastettua pahvinpaksuista lakana-kangasta, ompelukone ja kangastusseja. Äiti pisti koneen surisemaan silputtuaan ensin yhden muovikassin kaavaksi. Lapsonen hoiti koristelun tusseilla.

 

Vasemmalla on kuvattuna meidän perhe. Isi on se suurin vihreä, äiti se keskimmäinen hiukseton, pikkuveli kaikista pienin ja neidille itselleen piirrettiin pisimmät hiukset. Keskellä on ihminen, joka lipsahti väärinpäin, mutta jolle piirrettiin aurinko, koska "jokaisessa ihmisessä täytyy olla sisällä aurinko." Miten oikeassa oletkaan, tyttöseni. <3

Ompelu-sunnuntai

Iik! Loma loppuu ja maailmassa on vielä tekemättömiä käsitöitä!

Loman viimeinen päivä alkoi aikaisin tyttären noustessa ennen seitsemää pirteänä kuin peipponen. Ennen kahdeksaa touhusimme tytön kanssa jo lattialla kankaan kimpussa, ajatuksena synnyttää uudet sohvatyynynpääliset. Kankaat olin kalastanut aiemmin tällä viikolla Marimekon muuttomyynnin palalaarista, kuosi on nimeltään Tuliainen. Niistä tuli aika kivat.

Kankaita jäi sen verran yli, että niistä sai pari pussukkaa. Alan päästä sinuiksi vetoketjunkin kanssa.

Vein lapset välillä mummolaan leikkimään ja totesin, että kun tuo ompelukone tuossa nyt on, eiköhän rääkätä sitä vielä vähän lisää. Lapset nukkuvat meillä kerrossängyssä, rauhallisempi esikoinen ylhäällä ja väkkärämpi kuopus alhaalla. Kuopus tarvitsee nukkuakseen rauhallisen ympäristön, joten sänkyä on ollut pakko vähän vuorata verholla, että hän pystyy nukahtamaan. Verhona on tähän asti toiminut päiväpeitto, joka ei ollut kauhean toimiva ratkaisu. Ikeassa käydessäni äkkäsin heidän lastenkankaansa ja syntyi idea kerrossängyn päätyverhosta. Pikkumies sai itse valita mieleisensä kankaan. :) 

Pähkäilin ilman ohjeita, miten verho kannattaisi toteuttaa. Yritysten ja erehdysten (eli purkamisen) jälkeen päästiin toimivaan ja kivannäköiseen lopputulemaan. Yksistään kangas olisi ollut liian ohutta ja kaksinkertaisena liian levoton, joten takapuoli on vanhaa vauvalakanaa. Kiinnitykset on hoidettu vaippaompeluista ylijääneillä aplix-tarranauhoilla.

Kankaita yhteen sovitellessani kirosin, että olin leikannut lakanakankaan pahasti vinoon, joten lopputuloksestakin olisi tuleva vino. En jaksanut aloittaa enää alusta lakanan kanssa, olin kuitenkin jo tarrat kiinnitellyt ja päärmeet ommellut, päätin että tulee sitten vähän vino, onneksi tulee seinän puolelle jossa sitä ei niin huomaa. Kun olin saanut verhon ommeltua (mielestäni erittäin selkeästi vinoon) ja mallasin sitä sänkyyn, en enää vinoutta nähnytkään. Mittailinkin, ja tasainen se verho on. :D

Sukkaa ja pussukkaa

Pitkästä aikaa puikoiltakin jotain. Ei, ei se Folded. Se menee purkuun ja aloittuu jollain toisella langalla uudelleen. Drops BabyAlpaca Silk on on ihanaa lankaa, mutta se ei neuloudu tasaisesti sileällä pinnalla. Taidan tehdä siitä pitsihuiveja tai jotain... Minulla oli taas työmatka, ja tarvitsin junaan jotain tylsää neulottavaa. Nappasin mukaan SNY:ltä saamani Novitan 7 veljestä-lankaa ja omista varastoistani toista sävyä, ja tuloksena olivat nämä:

Sukat koossa 43

Lanka: 7 veljestä

sukkapuikot 3,5

Opettelin samalla kunnolla muutaman itselleni uuden tekniikan sukkien neulomisessa. En ole koskaan erityisemmin pitänyt perinteisestä kantapäästä ja kiilakavennuksista, näissä sukissa olevat tiimalasikantapäät ovat mielestäni kauniimmat. Samoin kärkikavennus on tehty sädekavennuksena. Tein sukat miesten koossa, ja ne siirtyivät sitten mieheni vaatekaappiin odottamaan villasukkakelejä. 

Tänään lapset ovat olleet mummolassa, joten minulla on ollut hyvää aikaa kaivella ompelukone esille. Handmade Hippu -blogista löytyi ompeluohje pussukalle, jota halusin kokeilla. Päälikangas on mummolan kankaista ja vuori on vanhaa vauvalakanaa. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, ja mietin olisiko näistä hyviksi joululahjoiksi. Pitää vain opetella ompelemaan vetoketju siistimmin...

Hamosilla

En ole kovin kaksinen ompelija. En ole erityisen huolellinen, aloitan yleensä hetken mielijohteesta ja niinpä monesti ompeluprojektit jäävät keskenkin, lankasuorat ja nuppineulojen käyttö, pyhpah!. Ompelukoneen kanssa ajaudun yleensä varsin nopeasti sotajalalle, eikä ompelu silloin ole lasten korville sopivaa kuultavaa.

Mutta ei se estä minua yrittämästä! Muutamissa blogeissa olen ihaillut Ottobre 1/2010 kaavalla tehtyä hametta, näytti juuri sellaiselta joita tyttäreni tykkää käyttää. Eurokankaasta kankaita ja tuumasta toimeen. Tällä kertaa käytin jopa silitysrautaa ja nuppineuloja! Hame seisoi kuukauden verran helmaa vaille valmiina, kun tavoilleni uskollisena hermostuin ompelukoneen yhteistyöhaluttomuuteen (ja siis ongelmahan ei TIETENKÄÄN ole ompelukoneen ja tuolin välissä!) Tulos on... noh, sinnepäin. Kuvassa näyttää ok:lle, mutta ei todella kestä lähempää tarkastelua, erityisesti selkäpuolen vetoketjun kiinnitys on jokseenkin hirveän näköinen. Onneksi tytär ei ole kovin kriittinen äitinsä tekeleille. Vielä. x)

Edellisessä postauksessa näyttämäni Mustikka-pipo meni purkuun ja uudelleenneulontaan. Lisäsin neljä silmukkaa ympärysmittaan, ja sain haluamani kokoisen pipon. Seuraavaksi puikoilla on samanlainen pipo esikoiselle erivärisestä langasta.