Joululahjasilla

Tänäkin vuonna suurin osa antamistani lahjoista syntyivät käsin.

Viinipullonlämmittimiä. Ohje Ullasta, lanka Nallea.

Näitä joulupalloja tehtailin useammankin. Niitä meni mm. lasten kerhotädeille ja omille työkavereilleni. Joulua edeltävällä viikolla ei muuten ollut enää ihan helppoa löytää isoja styrox-palloja askarteluliikkeistä. Ilmeisesti joku muukin halusi tehdä näitä...

5-vuotias tyttäreni hurahti hama-helmiin syksyllä. Ja äitikin vähän ehkä. Ohjeiden googlettelun lomassa löytyi myös kuvia vanhoista Nintendo-pelihahmoista ja siitä se ajatus sitten lähti...

Bubble Bobble -hahmoja jääkaappimagneetteina yhdelle serkulle, jonka kanssa näitä tätä pelattiin joskus 20 vuotta sitten.

Super Mario Bros -hahmoja jääkaappimagneetteina toiselle serkulle, jonka kanssa näitä pelattiin joskus 20 vuotta sitten.

Angry Birdstejä jääkaappimagneetteina kolmannelle serkulle. Nämä eivät ole niin hauskoja kuin nuo klassikkopelit, kahden edellisen pelin hahmot ovat pikselihahmoja muutenkin, hama-helmi-hahmot pukevat niitä...

Satukynsikkäät pikkusiskolle, joka laittoi Facebookissa linkin että haluaa tällaiset, ja jonka kanssa haettiin Titityystä lanka (Cascade Heritage). 

Lumme - viittä vaille...

...valmis?

Neuloin hupun yhteensä kolmeen kertaan, ennen kuin sain sen kohdalleen. Ja jälleen kerran kyse oli ihan vain  siitä että olis kannattanut varmaan lukea ne ohjeet kunnolla ennen kuin neuloo. Vauhti ei korjaa virheitä...

Toinen hiha oli jo valmiina, mutta en ollut siihen alkuunkaan tyytyväinen. Sukkapuikoilla neulottuna siihen jäi inhottavat raidat, kun puikon vaihtumiskohta jäi aina löysäksi, vaikka mitä yritti. Yritin vaihdella kerroksen vaihtumiskohtaa, mutta silti hihasta tuli inhottavan epätasainen. Toisen hihan kanssa oli pakko opetella magic loop -tekniikka. Ja sehän tepsi. En tiedä teinkö magic loopia ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan, mutta ainakin sain hihasta tasaisen.

Ensimmäinen hiha meni purkuun ja se on ollut tuossa olohuoneen sivupöydällä varmaankin kaksi viikkoa, odottamassa pyöriötä. Siis ihan vain sitä yläosaa hihasta, sitten on takki viimeistelyä vaille valmis. Vartalo-osasta päättelin jo langanpätkätkin jo. Lankaa näyttää jäävän parisataa grammaa. Niistä ehkä voisi saada itselleen paksun huivin talveksi. Tai jotain. :)

Tänään neulon sen pyöriön valmiiksi. Jep.

Lumme - hosumalla ei tule kuin...

...niin. No niin.

Edellisessä postauksessahan valittelin kuvien huonoa laatua koska oli kiire päästä hupun kimppuun. Ei olis kannattanut kiirehtiä.

Huppun kuvio oli jo vallan hyvässä vauhdissa, kunnes mallailin sitä ja ihmettelin että onpa jännä, aika pieneksi jää. Laskin silmukat, niitä oli reilusti liian vähän. Palasin ohjeeseen. Oho, hups. "Ota olan silmukat, poimi 6 silmukkaa, ota selän silmukat, poimi 6 silmukkaa, ota toisen olan silmukat", eli 12 silmukkaa jota en ollut tajunnut poimia.

Eiku purkamaan!

Lumme - se istuu sittenkin :)

Jipii! Olkasaumat päätelty, ensimmäinen sovitus tehty. Hyvältä vaikuttaa!

Lumpeen kanssa on päässyt taas kokemaan sen neulomisen flown, sen kun neuletta ei malta päästää käsistään kun pitää päästä äkkiä seuraavaan vaiheeseen. Vaikka tuon kokoinen villatakkikin on kohtuullisen suuritöinen, sen neulominen ei missään vaiheessa ole ollut tylsää vaan mielenkiinto on pysynyt koko ajan yllä. Ja se taas ylläpitää neulevauhtia.

Noh, tämä johdattelu oli oikeastaan selittelyä siitä miksi en malttanut ottaa kunnollisia kuvia. Ja se taas johti siihen että minun päälläni otetut kuvat ovat niin huonolaatuisia ettei niitä voi käyttää. Nämä lattialla kuvatut menevät nyt vielä just ja just... Mutkun piti päästä jo hupun kimppuun niin otetaan nyt vaan äkkiä sillä iPhonella ne kuvat. Pahoittelen. Lupaan kunnollisia, järjestelmäkameralla otettuja kuvia jahka tämä on oikeasti valmis.

Eestä...

...ja takaa.

Huoh, näkeekö noista mitään. Voin vakuuttaa että hieno on ja istuu! Nyt näkee myös sen, että tämän Lumpeen on neulonut vasenkätinen. Oikeakätisen neulomana pisin kuvio ylettäisi oikeaan hartiaan, eikä vasempaan. Neulon kaaviot lukien niitä samalla tavalla kuin oikeakätinen, mutta tämä tekee sen, että niistä tulee aina peilikuvia. 

Muutamia tulkintaongelmia oli ohjeen kanssa ja pari kertaa jouduin taas miettimään ja melkein piirtämäänkin itselle, että miten tämä kannatta tehdä. Olan ja kauluksen kavennuksien kanssa oli pakko vaan katsoa periaate miten ne tehdään ja tehdä sen mukaan, eikä noudattaa ohjetta (plus taisin löytää sieltä selkäosan olkien muotoiluista virheen ohjeessa.). Eli perinteinen keittiössä kuultu "onpa kiva resepti, mutta EI TÄTÄ NÄIN VOI TEHDÄ! (No tulipas siitä nyt outo, olipas huono resepti.)" Olisin tehnyt auttamattomasti päin honkia oikeakätisen ohjeen kanssa. Samalla mietin, millainen oikeasti olisi sellainen ohje joka toimii molemmille kätisyyksille, mutta en oikeasti keksinyt siihen universaalia tapaa. Ei auta kuin nyrjäyttää aivojaan edelleenkin neuleohjeiden edessä.

Lumme - kainalossa ollaan!

Kesäflunssa iski 2/4 perheenjäseniin, joten tämä viikonlopun ohjelma muuttui melkolailla radikaalisti, tylsempään suuntaan. Ajattelin että jos nyt ei sitten pääse tekemään mitä lystää, neulotaan sitten Lummetta urakalla eteenpäin, vähintään kainaloihin asti on saatava.

Tässä kohtaa oli vielä aamu, 10 cm tuli lisää päivän aikana.

Jos se kerran on saatava kainaloihin niin sinnehän se sitten saatiin. Viimeisten lastenohjelmien aikaan tein kainalokavennukset, huomenna jatkukoon yläosan neulominen. Olin aika tyytyväinen siihenkin, että vaikken silmukkamääriä laskenut matkan varrella, ne täsmäsivät siinä kohtaa kun lähdin laskemaan kainalokavennuksia ajatellen. :) Katsoin ohjeita jo vähän etukäteen ja joudun huomenna ne vielä tavaamaan erikseen. Vasenkätisyyteni tekee taas tepposia ja joudun vähän aivojani nyrjäyttämään miettiessäni mistä kohtaa ne halutut kavennukset tehdään. Luultavasti ei niin miten ohjeessa nyt sanotaan vaan luultavasti oikea on vasen ja vasen oikea. :D 

Lumme - nyt riitti neulominen!

Tai niin kissa ajatteli.

Itsehän olen lähestymässä etukappaleiden erottamista kovaa vauhtia :)

Lumme - on with the knitting

Nythän tämä sujuu. :) Melko hitaasti vain, kun kaavioita joutuu lukemaan koko ajan, mutta purkaa ei ole enää tarvinnut. Tällä hetkellä tehdään ensimmäisiä kavennuksia jotka tekevät neuleesta a-linjaisen.

Lanka tuo kuviot kauniisti esille. :)

Lumme, ensimmäinen erävoitto

Eilen illalla jäin pähkäilemään vartalon kuvioiden riviä 4, tulin noin viiteen eri johtopäätökseen, purin ja neuloin uudelleen noin 10 kertaa ja menetin hermoni (vaan en luovuttanut!), enkä meinannut malttaa mennä nukkumaan, KOSKA SE OLI RATKAISTAVA.


Tänä aamuna, kun jälleen olin purkanut ja neulonut enkä vieläkään saanut sitä oikein, otin taas kirjan, läppärin ja lähdin selvittämään mikä hitsi oikein menee väärin. Ja kuinka ollakkaan, Ravelrya selatessa katselin muiden tekemiä Lumpeita, yhdestä löytyi jopa hyvät muistiinpanot. Sieltä löytyi tällainen merkintä: "Also, I think the chart is incorrect for row 4. When you get to the center 5 sts (chart shows 7 sts), work them as foll: p2, “p1, yo, p1” into the next st, p2."

!!!

Loppuviimein en tainnut tuotakaan täysin noudattaa, koska en ihan täysin sitä ymmärtänyt, mutta päätin edetä puhtaalla matematiikalla ja lisäsin sitten silmukoita vauhdissa sopiviin kohtiin, jos niitä tarvittiin. Yleensä jokaiseen kuvioon tarvittiin kaksi silmukkaa lisää, kun keskelle ei tehnyt lisäystä jossa yhdestä silmukasta tulee kolme. Jälkeenpäin ajatellen siitä yhdestä olisi varmaan voinut tehdä kaksi silmukkaa, mutta meni jo, en pura enää.

Joten VIHDOIN, lähes vuorokauden jälkeen olen päässyt etenemään riviltä 4 seuraaville riveille. Annas olla, kun olin jokusen rivin neulonut ja aloin miettiä että hetkinen, meneeköhän nämä kuviot nyt oikeassa järjestyksessä... Muistan kyllä että tarkasti laitoin ne ohjeen mukaan oikeaan järjestykseen, mutta aloitinko oikeasta reunasta, siitä en olekaan nyt täysin varma. Minun on oltava pikkuisen tarkempi ohjeiden mukaan koska olen vasenkätinen ja ohjeita jotka oletuksena neulotaan oikealta vasemmalle, omaa ajatteluaan ohjeiden seuraamisessa pitää hieman säätää kun neulotaankin vasemmalta oikealle. Toistaiseksi näyttää hyvältä, niiden pitäisi olla oikein...

Lumme, osa 1

Kuten Minna arvasikin, uusi isompi projektini on Kaikki lähti lapasesta -kirjan Lumme. Se iski minuun heti ensilukemalta. Lumme on A-linjainen ja muhkea, luulisi sen sopivan hyvin syksyiseen käyttöön (ja sulaa hulluutta neuloa sitä heinäkuun helteissä...)

Langaksi valikoitui Cascade 128 Chunky, joka oli sopivasti Titityyllä muuttoalessa.

Lumme aloitetaan hihoista, jotka neulotaan pääasiassa pyörönä. Ensimmäinen valmistui varsin nopeasti, puikkokoko kun on 6 ja lanka paksua. Luultavasti se lähtee purkuun yhtä nopeasti, en tiedä johtuiko langasta, puikoista vai molemmista, mutta hyvän alun jälkeen huomasin että jokaisen puikonvaihdon yhteydessä silmukoiden väli jäi löysäksi ja jätti ärsyttävän raidan neljään kohtaan neuletta. Yritin hämätä puikonvaihtoja vaihtelemalla puikon vaihtumiskohtaa, mutta se taas toi toisenlaisen kuvion pintaan... En myöskään saanut lisäyksiä tehtyä erityisen siististi.

Hiha puolessa välissä. Ja raita oikein hemmetin selvästi näkyvillä.

Minulla olevat koon 6 sukkapuikot ovat Novitan muoviset, joten arvelin hankkia Knit Pron vastaavat ja kokeilla toista hihaa niillä. Jos ne saavat parempaa jälkeä aikaiseksi, puran ensimmäisen hihan ja teen sen uusiksi. Siinä mielessä lupaa hyvää, että vartalo-osaan olen saanut sievempää jälkeä Knit Pron puikoilla.

Hihansuut neulottiin tasona ja yhdistettiin pyöröksi.

Pyöriö. Lanka vaikuttaa hyvältä, sillä saa mukavan tasaista pintaa aikaiseksi, jos ei tarvitse tehdä puikonvaihtoja... :P

Koska minulla nyt ei vielä ole niitä Knit Pron sukkapuikkoja koossa 6, päätin jatkaa suoraan vartalo-osaan. Ja sehän oli ihan omanlaisensa seikkailu se...

Kaikki meni oikein hyvin siihen asti, kun piti alkaa asetella silmukkamerkkejä. Luin ensin ohjeen jotenkin kummallisesti ja asettelin niitä 6 silmukan välein ennen kuin tajusin että ei näin. Sen jälkeen luin paremmin 6 o, kaavio A, 6 o, sm. Noniin. Koska mutkia on kiva laittaa suoriksi, katsoin neulekaaviosta että jaahas, kaaviossa A on kaavion yläreunasta katsottuna 24 silmukkaa joten yhteensä siis 36 ja siihen silmukkamerkki. Ja sitten jatketaan. Mutta mitä hittiä, vielä pitäisi tulla ainakin pari kaaviota ja minulta loppuu silmukat kesken. Lasketaanpas. Jos minun pitää laittaa neljän kaavion ympärille 6 silmukkaa ja kahden viereen 6, minulla pitäisi olla silmukoita 245 eikä 198 niin kuin nyt on. Missä menee pieleen? Hetken pähkäilyn jälkeen huomasin että omassa matematiikassani tietenkin, kannattaisi laskea kaaviosta ne OIKEAT silmukkamäärät. Eikun peruuttamaan ja uusiksi. Jo alkoi silmukkamerkeille löytyä paikat ja määrät täsmätä. 

Seuraava ongelma tuli siinä, että en osannut näköjään lukea kuvaa, jossa kerrottiin missä järjestyksessä kaaviot A-F tulevat. Olin mukamas loppuvaiheessa jo, kun puikoilla oli vielä ainakin kahden kaavion verran silmukoita. Ja taas purettiin ja aloitettiin alusta.

Tämän jälkeen päästiin itse ensimmäiseen riviin jossa piti jotain tehdäkin. Kaaviossa oli jokin kummallinen merkki, jota ei löytynyt kaavioavaimesta. Hetken sitä pähkäilin ja tulkitsin että tässä varmaan pitäisi tehdä yhdestä silmukasta kolme. Kuvassa tämä merkki on Lv:n ja Lo:n välissä.

Sitten kun toiselle riville pääsin, sen merkin yläpuolella oli merkki, jossa nurjalla neulotaan yhdestä silmukasta kolme ja kas vain, eipä enää täsmänneet minun silmukkani ja kuvio alkoi mennä samantein päin helv... prinkkalaa. Huokaisin, otin toisen kerän ja puikot kauniiseen käteen ja aloin tehdä kuviosta koetilkkua. 

Tuossa kohtaa pitää neuloa normaalisti oikein, sen jälkeen homma alkaa luistaa. Pitäisi siis alkaa vaihteeksi purkuhommiin ja jatkaa...

PS klo 23. Purkamisen ja uudelleenneulonnan jälkeen vaikuttaisi siltä että saattaisin sittenkin olla oikeassa alkuperäisen tulkintani kanssa. Silmukat eivät täsmää vieläkään, jää kahta vajaaksi. Ja näköjään Ravelryssä tämä kerrotaan erratassa. Voi kirosana, taas meni purkuhommiksi.

Sukkasatoa

Pakkoneuloosi on täällä taas! Siis se mielentila, jolloin ei malttaisi laskea puikkoja käsistään koska neulominen sujuu niin hyvin ja toisaalta toinen projekti odottaa jo ja sitä pitäisi päästä edistämään. Kesäloma on aloitettu kevyesti sukilla.

Mies toivoi itselleen kunnollisia, pitkävartisia saapassukkia, joten saamansa piti. Valitsi jopa langat itse. Nämä ovat todelliset mittatilaussukat, niitä sovitettiin niin monta kertaa prosessin aikana, että taatusti tuli hyvät. Jos saan itse valita, teen kantapäät tiimalasina ja sädekavennan kärjen (ellen aloita kärjestä), näin tässäkin tapauksessa.

 


Lanka: 7 veljestä (kaksi eri kerää, varret Raitaa, terät tasaväristä)
Puikot: 4,5 ja 3,5


Toisista sukista ei sukkien saaja tiedä vielä mitään, ne toimitetaan huomenna. Tädilläni on syntymäpäivä, ja remontoidun talon tuparit huomenna, joten yhdistettynä syntymäpäivätupari-lahjana hän saa nämä kesäisen keveät sukat:

Rise and shine -socks by tikru

Lanka: Cascade Heritage

Puikot: 2,5

Tykästyin ihan valtavasti tuohon lankaan! Valitsin sen KAL-palkinnoksi viime syksynä kun minut palkittiin eniten neuloneena. Siitä lähtien se on huudellut minulle viereisestä lankakorista, mutta kun en oikein keksinyt sille arvoistaan käyttöä, se on saanut jatkaa huuteluaan. Onneksi sille löytyi nyt arvoisensa sukkaohje. 

Kuten jo aiemmin sanoin, teen mielelläni kantapäät tiimalaseina ja kärjet sädekavennuksena. Noh, tämä ohje pisti opettelemaan ranskalaisen kantapään ja virkistämään muistia nauhakavennuksen suhteen. Ranskalainen kantapää oli muka onnistuvinaan hyvin (että minä silti INHOAN sitä silmukoiden onkimista kantalapun reunasta), mutta kun katseli ohjeen tarjoamaa kuvaa kantapäästä, lopputulos ei ollut sinnepäinkään oikein. En jaksanut lähteä purkamaan ja korjailemaan, tein sitten kumpaankin sen mitensattuu. Ihan istuvat niistä silti tuli, kun itselleni kokeilin. Tädin jalka on saman kokoinen kuin minulla joten paljon ei voi mennä pieleen kun itselleni niitä mallailin. Ja jos täti ei pidäkään noista, minulla on kyllä niille käyttöä. O:)

Silti se vähän kaivelee, ettei kantapää mennyt oikein. Pitääkö minun nyt seuraavat sukat tehdä ranskalaisilla kantapäillä?

Seuraava projekti odottelee jo. Titityyllä oli muuttoale, joten pitihän minun nyt auttaa naisia mäessä ja kantaa muuttoapuna 1500 g lankaa kotiin. Tarvikkeet seuraavaa, isompaa projektia varten ovat tässä. Kuka arvaa? Tätä tulen näyttämään blogissa prosessinomaisesti eri valmistumisvaiheissa sitä mukaa kun valmista tulee. Titityyn Tiina kysyi heti, meinaanko tehdä Sylvin. Eip, ei Sylviä vaan... noh, sittenpähän näette. :)

Knit In Public

Knit in Public -viikkoa vietettiin tällä viikolla. Tässä oma kaksisenttiseni tapahtumaan, tapahtumapaikkana Kaisaniemi ja Helsinki Classic Festival, Rumerin ja Stingin esiintymisten välissä. Tuloillaan on pitkävartiset saapassukat miehelle.

Kerhotätien kiitokset

Huomenna on lasten kevään viimeinen kerhokerta, samalla kerhon kevätjuhla. Kivat kerhotädit saavat muistamiseksi tiskirätit.

Kukkanen -tiskirätti

Novita Bambu

puikot 4,5

Tuntui mukavalta ajatukselta jättää myös kerholaisia varten jotain. Edellisvuonna virkkasin vihanneksia ja hedelmiä, tällä kertaa lähdin vähän sokerisemmalle linjalle. Virkkuukoukku (ja osin myös neulepuikot) tikuttelivat herkkuja puuvillalangasta (Hjertegarn Cotton nr. 8). Kaikki muut tein omasta päästäni, paitsi neulotun donitsin ohje löytyy täältä.

Ihanaa, kesä!

Leikkiruoan oikeaoppinen käyttö

Niin... voihan niitä 7-veikasta neulottuja porkkanoita näinkin käyttää.

Videon stara on 12-vuotias burma-rouvamme. :)

Kukkasasetelmia työporukan kesken

Työpaikkani käsityökerhossa pidettiin jälleen kukkiensidontakerta floristin opastuksella. Samanlainen kerta järjestettiin vuosi sitten, jolloin harjoiteltiin yksinkertaisia kimpunsidontoja. Tällä kertaa opeteltiin asetelmien tekoa sieneen. 

Alustan rakennusta, mustikanvarpuja ja isoja lehtiä (jos olisi ollut fiksu, olisi kirjoittanut ylös mitä nämä oliva...) kiinnitettynä sieneen. Pyrkimys oli laittaa kaikkia kolmion muotoon, jotta saataisiin mahdollisimman tasapainoinen asetelma joka näyttäisi hyvältä joka suunnasta.

 Pääkukat laitettiin alustan rakentamisen jälkeen, tässä asetelmassa ruusuja. Myös neilikka oli vaihtoehto. 

Tässä asetelmassa neilikka oli pääkukkana, ruusu ja krysanteemi täydensivät. Melkein valmista, sieni on aikalailla jo peitossa. 

Ryhmän aikaansaannoksia rivissä, etualalla omani. Kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta asetelmat kruunattiin vaaleanpunaisella metallilangalla, joka kieputettiin kauniisti spiraaliksi ja aseteltiin kimppuun mukaan.

Sinistä pienelle

Alkuvuoden neulomattomuus tuntuu vielä vähän painavan, tuli tarve saada tehdä jotain pientä, jonka saa varmasti valmiiksi. Toissajouluksi serkulleni neulomasta slipoverista oli jäänyt vyyhti BC Garnin Luccaa, aivan ihanaa merinolankaa joka sopii myös lasten neuleisiin pehmeytensä ansiosta. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Norjan hiippa -myssy, junasukat ja tiuhtis-villikset. Jos olisi ollut fiksu, olisi neulonut nämä niin että niitä voisi käyttää yhtä aikaa, mutta koska intoa oli enemmän kuin ajatusta, villikset ovat kokoa NB ja sukat ja myssy ovat ehkä vuosikkaalle sopivat...

Itselläni ei tälle käyttöä ole, mutta onneksi ystävä saa näinä päivinä neljännen lapsensa. :)

Suuremmat projektit ovat toistaiseksi vielä vain ajatustasolla. Mari Muinosen ja Suvi Simolan kirja Kaikki lähti lapasesta odottelee tuossa vieressä, siellä on pari aivan ihanaa mallia jotka ajattelin tehdä. Jokin silti vielä klikkaa, etten uskalla aloittaa isompia.

Nappeja olen värkännyt paljon, ohessa osa tuotoksista. Sain lisää nappiaihioita ja muutamia uusia kankaita löytyy myös. Kukahan nämä kaikki käyttäisi? :)

Tämä ei varsinaisesti ole kädentöitä, mutta melkein. Kevään tulleen olemme innostuneet laittamaan piskuista pihaamme taas kuntoon. Meillä on oikeasti pikkuruinen piha rivitalomme takapihalla, mutta joka vuosi sinne on laitettu pieni kasvimaa kukkasten sijasta. Mietinnän alla on vielä mitä kaikkea laitetaan, mutta perunoita, porkkanoita keräsalaattia, herneitä, kurpitsoja ja avomaankurkkuja nyt ainakin. Sisälle laitoin pieniin ruukkuihin oreganoa, sitruunamelissaa ja basilikaa. Löytyi äitini kirppislöydöllekin (tuo pieni Marimekon tarjotin) käyttöä. :)

Kiittämättömättömyys on neulojan palkka?

Sitä rakkaudella etsii kauniita malleja, valitsee ihania lankoja ja on lopputulokseen tyytyväinen. Ja sitten ne tenavat pitävät niitä pipojaan just niinkuin tykkäävät. Väärinpäin. :D

Suuri soturi (ja pari tiskirättiä)

Joku muistanee aiemman postaukseni miehen pehmomiekkailuun tarkoitetusta kilvestä. Tämä tarina on saanut jatkoa, kun tulevan kesän Sotahuudon lähestyessä miehen edustama armeija päätti tehdä itselleen uniformut, josta heidät tunnistaisi. Kävin itsekin yhtenä viikonloppuna hurruttamassa ompelukonettani näiden pukujen lomassa, kaikki tehtiin alusta loppuun talkoovoimin. Upeitahan noista tuli! Mallin suunnittelussa on mietitty keskiaikaista sotilasuniformua, tunika ja housut tehtiin jokaiselle mittatilaustyönä joten ne istuvat päällä erittäin mukavasti ja niissä on helppo liikkua. Materiaali on pellavaa.

Puvun tekoon liittyy yksi huvittava tarina. Toisen talkooviikonlopun jälkeen mies toi puvun kappaleet kotiin ja vienosti ehdotteli josko tästä yhteistä parisuhdeaikaa viettämään ompelukoneen äärellä. Tuhahtelin, että meinasit että minä viimeistelen, vai? Kävi kuitenkin niin, että lähdin itse BodyPumpiin ja kun tulin takaisin, keittiön pöydän ääressä istuu mies ompelemassa hullunkiilto silmissä ja hihkuu "Tää (ompelu) on kivaa! Tää on ihan über-kivaa! Miksei tätä ole markkinoitu miehille?!" Ja niin valmistuivat tunika ja housut, ilman minun sen kummemmin auttamatta. :)

***
Loppuun muutama jämälangoista aikaansaatu tiskirätti. Ystävä pyysi että tekisin hänellekin neulottuja tiskirättejä, vanhana kestovaippailijana osaa sellaisia arvostaa. Sattumoisin ystävällä on tässä syntymäpäivätkin lähiaikoina, joten tuumasta toimeen. Sattumoisin myös ystävällä on kissoja, että perheessä on Linux-nörttejä. Ei siis ihme, että toiseen tiskirättiin valikoitui kissa ja toiseen Tux. Molemmissa lankana Novitan Bambu, puikot 4,5. Kissa täältä ja Tux täältä.

Virpoo varpoo

Hups, blogia päivitetty viimeksi jouluaattona?

Kieltämättä käsityörintamalla on ollut hiljaisempaa. Alkuvuoden väsymys teki puikkoihin tarttumisen jopa vastenmieliseksi, mutta onneksi silläkin saralla on alkanut vilkastua. Niistä enemmän tuonnempana, mutta tässä kohtaa lasten touhuja tältä päivältä.

Pääsiäisen lähestyessä pitää tietysti tehdä virpomisoksia. Lähetin perheen pajukko-reissulle ja valmistelin itse muun tilpehöörin. Tytär on joskus pienempänä koristellut pääsiäisoksia tällä tekniikalla päiväkodissa, kokeilimme sitä nyt ensimmäistä kertaa kotona. Tarvittiin liimaa, ja paperisilppua. Minulla ei ollut silkkipaperia, joten käytin ohutta askartelupaperia sen sijaan.

 Tarvikkeet valmiina

Liimaa oksan pintaan

 Hörsylöitä oksan päälle

Valmista!

Tämä tuntui olevan juuri sopivanlaista kohta 5- ja 3-vuotiaille, jaksoivat koristella useamman oksan ja mielenkiinto loppui juuri samassa kun oksatkin. Lopputuloksetkin olivat ihan hauskoja. :)

Oksista ylijäämäiset pajunkissat pujoteltiin ruokapöydän narsissiruukkuun. Mukavaa pääsiäistä kaikille!