Suuri soturi (ja pari tiskirättiä)

Joku muistanee aiemman postaukseni miehen pehmomiekkailuun tarkoitetusta kilvestä. Tämä tarina on saanut jatkoa, kun tulevan kesän Sotahuudon lähestyessä miehen edustama armeija päätti tehdä itselleen uniformut, josta heidät tunnistaisi. Kävin itsekin yhtenä viikonloppuna hurruttamassa ompelukonettani näiden pukujen lomassa, kaikki tehtiin alusta loppuun talkoovoimin. Upeitahan noista tuli! Mallin suunnittelussa on mietitty keskiaikaista sotilasuniformua, tunika ja housut tehtiin jokaiselle mittatilaustyönä joten ne istuvat päällä erittäin mukavasti ja niissä on helppo liikkua. Materiaali on pellavaa.

Puvun tekoon liittyy yksi huvittava tarina. Toisen talkooviikonlopun jälkeen mies toi puvun kappaleet kotiin ja vienosti ehdotteli josko tästä yhteistä parisuhdeaikaa viettämään ompelukoneen äärellä. Tuhahtelin, että meinasit että minä viimeistelen, vai? Kävi kuitenkin niin, että lähdin itse BodyPumpiin ja kun tulin takaisin, keittiön pöydän ääressä istuu mies ompelemassa hullunkiilto silmissä ja hihkuu "Tää (ompelu) on kivaa! Tää on ihan über-kivaa! Miksei tätä ole markkinoitu miehille?!" Ja niin valmistuivat tunika ja housut, ilman minun sen kummemmin auttamatta. :)

***
Loppuun muutama jämälangoista aikaansaatu tiskirätti. Ystävä pyysi että tekisin hänellekin neulottuja tiskirättejä, vanhana kestovaippailijana osaa sellaisia arvostaa. Sattumoisin ystävällä on tässä syntymäpäivätkin lähiaikoina, joten tuumasta toimeen. Sattumoisin myös ystävällä on kissoja, että perheessä on Linux-nörttejä. Ei siis ihme, että toiseen tiskirättiin valikoitui kissa ja toiseen Tux. Molemmissa lankana Novitan Bambu, puikot 4,5. Kissa täältä ja Tux täältä.

Kilpi pehmomiekkailuun

Tämä projekti ei poikkeuksellisesti ole omatekemäni, vaan tuon toisen osapuolen. Mutta se on niin hieno, että se oli pakko kuvata tännekin.

Mieheni siis harrastaa pehmomiekkailua paikallisen yhdistyksen riveissä, ja tuli tarve tehdä uusi kilpi entisten tilalle. Eräänä kauniina päivänä meidän olohuoneesta sitten löytyi julmetun iso levy vaneria. Siihen piirrettiin sopivankokoinen kilpi ja sahattiin irti kahtena kappaleena. Kappaleet liimattiin toisiinsa puuliimalla, ja kiinnitettiin varastossa olevaan talvirengaspinoon kiinni vääntymään, että siitä tulisi sopivan kaareva.

Seuraavaksi reunoihin teipattiin ilmastointiteipillä puutarhaletkua, etteivät terävät reunat riko eristeputkea.

Sitten toiselle puolelle ruuveilla kiinni kahvat, eli SPR:n kirpputorilta löydetyistä nahkavöistä leikatut sopivan kokoiset palat. Yksi vöistä tukee kyynärvartta, toinen rannetta ja kolmannesta saa hyvän otteen.

Ruuvit jättivät toiselle puolelle ilkeitä teräviä kohtia, että ne piti teipata. Eristeenä on solumuovin palasia ilmastointiteipin alla. Samalla reunat saivat lisäpehmusteen eristeputkesta.

Sitten kilpi päälystettiin solumuovilla, eli tuttavallisemmin retkipatja-materiaalilla. Ja lisää ilmastointiteippiä...

Yleensä tämänkaltaiset kilvet on päällystetty perus-ilmastointiteipillä, mutta tällä kertaa haluttiin jotain erilaista. Mies kävi vanhempiensa luona katsomassa miltä suvun vaakuna näyttää ja kävi hakemassa värillisiä teippejä, joilla sai tämän vaakunan teipattua kilpeen. Allaolevassa kuvassa toinen kilpi on peruskilpi ja toinen vaakunakilpi, joka ei ole aivan täysin valmis, koska keltainen teippi loppui ennen kuin aallot saatiin viimeisteltyä. Ne on sen jälkeen viimeistelty vastaamaan suvun vaakunaa.