Loman viimeinen päivä alkoi aikaisin tyttären noustessa ennen seitsemää pirteänä kuin peipponen. Ennen kahdeksaa touhusimme tytön kanssa jo lattialla kankaan kimpussa, ajatuksena synnyttää uudet sohvatyynynpääliset. Kankaat olin kalastanut aiemmin tällä viikolla Marimekon muuttomyynnin palalaarista, kuosi on nimeltään Tuliainen. Niistä tuli aika kivat.
Kankaita jäi sen verran yli, että niistä sai pari pussukkaa. Alan päästä sinuiksi vetoketjunkin kanssa.
Vein lapset välillä mummolaan leikkimään ja totesin, että kun tuo ompelukone tuossa nyt on, eiköhän rääkätä sitä vielä vähän lisää. Lapset nukkuvat meillä kerrossängyssä, rauhallisempi esikoinen ylhäällä ja väkkärämpi kuopus alhaalla. Kuopus tarvitsee nukkuakseen rauhallisen ympäristön, joten sänkyä on ollut pakko vähän vuorata verholla, että hän pystyy nukahtamaan. Verhona on tähän asti toiminut päiväpeitto, joka ei ollut kauhean toimiva ratkaisu. Ikeassa käydessäni äkkäsin heidän lastenkankaansa ja syntyi idea kerrossängyn päätyverhosta. Pikkumies sai itse valita mieleisensä kankaan. :)
Pähkäilin ilman ohjeita, miten verho kannattaisi toteuttaa. Yritysten ja erehdysten (eli purkamisen) jälkeen päästiin toimivaan ja kivannäköiseen lopputulemaan. Yksistään kangas olisi ollut liian ohutta ja kaksinkertaisena liian levoton, joten takapuoli on vanhaa vauvalakanaa. Kiinnitykset on hoidettu vaippaompeluista ylijääneillä aplix-tarranauhoilla.
Kankaita yhteen sovitellessani kirosin, että olin leikannut lakanakankaan pahasti vinoon, joten lopputuloksestakin olisi tuleva vino. En jaksanut aloittaa enää alusta lakanan kanssa, olin kuitenkin jo tarrat kiinnitellyt ja päärmeet ommellut, päätin että tulee sitten vähän vino, onneksi tulee seinän puolelle jossa sitä ei niin huomaa. Kun olin saanut verhon ommeltua (mielestäni erittäin selkeästi vinoon) ja mallasin sitä sänkyyn, en enää vinoutta nähnytkään. Mittailinkin, ja tasainen se verho on. :D
Tulin vain kertomaan että blogistani löytyy sinulle tunnustus. Sängyn päätyverhoa ihailin jo aiemminkin :)
VastaaPoista