Mieheni siis harrastaa pehmomiekkailua paikallisen yhdistyksen riveissä, ja tuli tarve tehdä uusi kilpi entisten tilalle. Eräänä kauniina päivänä meidän olohuoneesta sitten löytyi julmetun iso levy vaneria. Siihen piirrettiin sopivankokoinen kilpi ja sahattiin irti kahtena kappaleena. Kappaleet liimattiin toisiinsa puuliimalla, ja kiinnitettiin varastossa olevaan talvirengaspinoon kiinni vääntymään, että siitä tulisi sopivan kaareva.
Seuraavaksi reunoihin teipattiin ilmastointiteipillä puutarhaletkua, etteivät terävät reunat riko eristeputkea.
Sitten toiselle puolelle ruuveilla kiinni kahvat, eli SPR:n kirpputorilta löydetyistä nahkavöistä leikatut sopivan kokoiset palat. Yksi vöistä tukee kyynärvartta, toinen rannetta ja kolmannesta saa hyvän otteen.
Ruuvit jättivät toiselle puolelle ilkeitä teräviä kohtia, että ne piti teipata. Eristeenä on solumuovin palasia ilmastointiteipin alla. Samalla reunat saivat lisäpehmusteen eristeputkesta.
Sitten kilpi päälystettiin solumuovilla, eli tuttavallisemmin retkipatja-materiaalilla. Ja lisää ilmastointiteippiä...
Yleensä tämänkaltaiset kilvet on päällystetty perus-ilmastointiteipillä, mutta tällä kertaa haluttiin jotain erilaista. Mies kävi vanhempiensa luona katsomassa miltä suvun vaakuna näyttää ja kävi hakemassa värillisiä teippejä, joilla sai tämän vaakunan teipattua kilpeen. Allaolevassa kuvassa toinen kilpi on peruskilpi ja toinen vaakunakilpi, joka ei ole aivan täysin valmis, koska keltainen teippi loppui ennen kuin aallot saatiin viimeisteltyä. Ne on sen jälkeen viimeistelty vastaamaan suvun vaakunaa.
Wau! Kyllä tuolla kelpaa jo keskiaikaa leikkiä isommankin lapsen. :D
VastaaPoista