Harrastevälineitä

 Käsitöiden ohella toinen minulle rakas ja tärkeä harrastus on imetystukityö. Omien lasten imettämisen kautta innostuin lähtemään paikallisen, vanhan ja arvokkaan imetystukiryhmän toimintaan mukaan enkä hetkeäkään ole katunut. Tuo upea naisjoukko pitää imetystuki-iltoja, valmentaa esikoistaan odottavia neuvolassa, käyvät tukikäynneillä paikallisessa synnytyssairaalassa, käyvät kotikäynneillä, vastaavat puhelimiinsa, sekä paljon paljon muuta, mutta ennen kaikkea puhuvat imetyksen puolesta aina kun se on mahdollista.

Valmennuksissa ja ylipäänsä kaikenlaisissa tukikontakteissa visuaalinen apu on tarpeen ja meillä on sitä varten ollut virkattuja tissejä. Nyt yksi kollega oli bongannut neuleohjeen ja olemme tehneet ryhmälle lisää havaintovälineitä. Kas tässä:

Lanka: Minni (100% akryyli, Anttilan valmistuttamaa)

sukkapuikot: 3,5

Nämä pääsevät ensimmäiseen testiin ensi tiistaina, kun vedän seuraavaa valmennusta, tällä kertaa englanniksi. 

Näitä kuvatessani samalla sängyllä makoili paras imetystukihenkilöni, 12+5 lasta imettänyt 12-vuotias kissarouva. Tuo +5 tulee siitä, kun rouva jo leikattuna kehitti talon toisen naaraan pennuille maidon ja imetti niitäkin sujuvasti. Kun esikoiseni kanssa tulimme kotiin, asetuin sängylle makaamaan vauvan kanssa ja aloin imettää. Kissarouva hiipi tyynylle katsomaan varovasti, ikään kuin arvioiden tuleeko siitä mitään, ja jäi sen jälkeen pääni viereen kehräämään, rohkaisemaan äitiyttään aloittelevaa.  

Eniten tarvitsemme elämässä ihmistä, 

joka rohkaisee meitä tekemään sen,

minkä osaamme.

Ralph Waldo Emerson

Eläkelahja

Pitkäaikainen työkaverini jäi eläkkeelle. Surautin liikkuvaiselle ihmiselle sarjan pussukoita, joiden kanssa kelpaa reissata. Vetoketjun pituus suurimmassa 25 cm, keskimmäisessä 18 cm ja lyhyimmässä 12 cm.

Sukkia syksylle

Syyssatoa puikoilta, toiset sukat isälleni metsäänmenoa varten ja toiset itselleni ihan vaan hyvin vuoksi.

 Vaarin sukat, koko 43

Lanka: Novita 7 veljestä

sukkapuikot 3,5

Omat sukat, koko 39

Lanka: Novita 7 Veljestä Kyyhky

Sukkapuikot 3,5

Tyttären aloitettua tanssiharrastuksen tänä syksynä, olen yhtäkkiä huomannut että minulla on viikossa sellainen hetki, että aikaa on 45 min eikä silloin voi oikein tehdä mitään muuta kuin istua tanssisalin oven takana ja neuloa. Luksusta!

Talvella on pinkkiä

Tytär pyysi itselleen talveksi hattua, ja kun kyseessä on 4-vuotias viimeisen päälle prinsessa, värin saattaa arvata. Kaksi kerää ei ihan riittänyt myssyyn ja kauluriin, enkä muutamaa riviä varten viitsinyt lähteä metsästämään kokonaista kerää samaa lankaa, kaivelin Tallinnasta ostettua merinoa jatkeeksi. Ei se pahalta näytä. :P Myssyn ohje löytyi Novitan Muksu-lehdestä (2008) ja Esikko-kaulurin ohje Ullasta.

Myssy ja kauluri

Sublime baby cashmere merino silk dk

pyöröpuikko 4,5

Kuumeeton päivä

Maanantaina päiväkodissa hoitaja sanoi, että viime aikoina on ollut paljon kuumetautia liikkeellä. Huokaisin samantein, että se on sitten meillä ihan kohta. Ei tarvinnut odottaa kuin iltaan, kun esikoiselle nousi lämpö ja valitteli kurkkukipua. Kotihoitoa kolme päivää, sanoi sairaanhoitaja.

Tämä päivä oli onneksi kuumeeton, varmaan monet vanhemmat voivat allekirjoittaa, että se tuppaa olemaan melko hankala. Tenava pomppii seinille parin päivän makoilun jälkeen ja päiväkotiinkaan ei vielä pääse. Mikä siis neuvoksi?

Mummolan aarteista pelastettua pahvinpaksuista lakana-kangasta, ompelukone ja kangastusseja. Äiti pisti koneen surisemaan silputtuaan ensin yhden muovikassin kaavaksi. Lapsonen hoiti koristelun tusseilla.

 

Vasemmalla on kuvattuna meidän perhe. Isi on se suurin vihreä, äiti se keskimmäinen hiukseton, pikkuveli kaikista pienin ja neidille itselleen piirrettiin pisimmät hiukset. Keskellä on ihminen, joka lipsahti väärinpäin, mutta jolle piirrettiin aurinko, koska "jokaisessa ihmisessä täytyy olla sisällä aurinko." Miten oikeassa oletkaan, tyttöseni. <3

Tunnustus

Villakeräsen Minna oli jättänyt blogiinsa tunnustuksen. Kiitos! :) Tunnustuksen saaneen täytyy kertoa itsestään kolme asiaa.
Lempiväri - Vaikea keksiä yhtä väriä. Eniten taidan käyttää lilan eri sävyjä.
Lempiruoka - En koskaan sano ei hyvin paistetulle naudanpihville ja raikkaalle salaatille
Minne haluaisin matkustaa - Matkatili löytyy New Yorkin matkaa varten...

Tunnustus lähtee eteenpäin SNY:lleni Puikkomaniaan ja Morgaisen pajaan.

Viime aikoina on tullut väkerrettyä enemmän tai vähemmän nappeja.

Nämä ovat olleet mainioita tuliaisia kylään mennessä, tai toimineet hyvänä ohjelmanumerona kummitytön vieraillessa. Neiti sai valita kankaan, josta hänelle tehtiin pompulat ja pinnit. Oma tyttäreni valitsee omasta valikoimastaan (joka alkaa olla *köh* jo melko suuri) joka aamu soveliaat pompulat päiväkotiin...

Nämä korvikset on tehty mummon vanhoista perhos-rannekoruista. Perhosia on taivaansinisiä ja vaaleammansinisiä, näitä väkersin myös kännykkäkoruiksi.


Mummolan tyhjennys on jatkunut, hamstrasin sieltä itselleni kaikki pienet pitsiliinat ja lisää vanhoja pöytäliinoja. Niiden tuloksena syntyivät nämä:

Farkkukangas on Eurokankaan palalaarista, pitsiliinat mummolan aarreaitasta ja pussukoiden vuori on mummon vanhaa pöytäliinaa. Olen näihin aika ihastunut, vaikka ompelujälki ei vielä ihan priimaa olekaan. :)

Ompelu-sunnuntai

Iik! Loma loppuu ja maailmassa on vielä tekemättömiä käsitöitä!

Loman viimeinen päivä alkoi aikaisin tyttären noustessa ennen seitsemää pirteänä kuin peipponen. Ennen kahdeksaa touhusimme tytön kanssa jo lattialla kankaan kimpussa, ajatuksena synnyttää uudet sohvatyynynpääliset. Kankaat olin kalastanut aiemmin tällä viikolla Marimekon muuttomyynnin palalaarista, kuosi on nimeltään Tuliainen. Niistä tuli aika kivat.

Kankaita jäi sen verran yli, että niistä sai pari pussukkaa. Alan päästä sinuiksi vetoketjunkin kanssa.

Vein lapset välillä mummolaan leikkimään ja totesin, että kun tuo ompelukone tuossa nyt on, eiköhän rääkätä sitä vielä vähän lisää. Lapset nukkuvat meillä kerrossängyssä, rauhallisempi esikoinen ylhäällä ja väkkärämpi kuopus alhaalla. Kuopus tarvitsee nukkuakseen rauhallisen ympäristön, joten sänkyä on ollut pakko vähän vuorata verholla, että hän pystyy nukahtamaan. Verhona on tähän asti toiminut päiväpeitto, joka ei ollut kauhean toimiva ratkaisu. Ikeassa käydessäni äkkäsin heidän lastenkankaansa ja syntyi idea kerrossängyn päätyverhosta. Pikkumies sai itse valita mieleisensä kankaan. :) 

Pähkäilin ilman ohjeita, miten verho kannattaisi toteuttaa. Yritysten ja erehdysten (eli purkamisen) jälkeen päästiin toimivaan ja kivannäköiseen lopputulemaan. Yksistään kangas olisi ollut liian ohutta ja kaksinkertaisena liian levoton, joten takapuoli on vanhaa vauvalakanaa. Kiinnitykset on hoidettu vaippaompeluista ylijääneillä aplix-tarranauhoilla.

Kankaita yhteen sovitellessani kirosin, että olin leikannut lakanakankaan pahasti vinoon, joten lopputuloksestakin olisi tuleva vino. En jaksanut aloittaa enää alusta lakanan kanssa, olin kuitenkin jo tarrat kiinnitellyt ja päärmeet ommellut, päätin että tulee sitten vähän vino, onneksi tulee seinän puolelle jossa sitä ei niin huomaa. Kun olin saanut verhon ommeltua (mielestäni erittäin selkeästi vinoon) ja mallasin sitä sänkyyn, en enää vinoutta nähnytkään. Mittailinkin, ja tasainen se verho on. :D